Kenelle ja miksi?

Mä olen jo pidemmän aikaa huomannut junnaavani paikallani. Mulla on ollut oman tekemisen punainen lanka hukassa tai niin mä olen luullut. Se on ollut koko ajan siinä silmien edessä, mutta mun edessä on ollut blokki. En ole tätä edes tajunnut ennen, kuin nyt. 

Olen markkinoinut yritystäni ja samaan aikaan yrittänyt piiloutua. Olen halunnut uusia asiakkaita ja samaan aikaan sabotoinut sitä. Mä tajusin tämän jokin aika sitten, että haluan, mutta en kuitenkaan halua ja ihmettelen, kun ei uusia tule. Todellisuudessa en tuo itseäni esiin oikein missään. Ja mistä tämä on johtunut, on ollut täysi mysteeri. Ja todellakin olen tiennyt sen johtuvan jostain, mutta mistä. Sitä on ollut melkein mahdoton selvittää. Tavallaan on ahdistannut uudet asiakkaat. Miksi? 

8 vuotta sitten, kun laitoin oman liiketilani pystyyn mulla oli selkeä ajatus kenelle tarjoan palveluitani. Naiset ja kotiäidit oli ihanneasiakkaani ja kohderyhmä. Se jotenkin jäi, en ehkä uskaltanut tuoda sitä esille tarpeeksi tai en tiennyt miten. Samalla myös koin huonoa omatuntoa siitä, että rajaan liikaa kohderyhmääni. Ja se ihanneasiakas ajatus jäi ja oli kauan kadoksissa. Hoidin kaikkia ihmisiä enkä aina niin mielelläni. Mutta munhan piti olla kaikille kiltti ja kiva ja unohtaa omat haluni. Tai niin mä luulin. 

Viime vuoden lopusta asti olen tehnyt muutosta, uudistunut, vahvistunut, voimaantunut ihmisenä, naisena, yrittäjänä, äitinä. Alkuvuodesta tuli 43v. täyteen. Mä tajusin, että mun ei tarvitse selitellä itseäni tai päätöksiä kenellekään. Ja jos mun päätökset karkottaa ihmisiä mun elämästä tai menetän asiakkaita niiden takia niin mä en voi sille mitään. It is what it is. Mä en voi olla kaikille kaikkea, mä en ehkä just sulle voi olla se oikea. Ja mä tiedän, että hierojia ja hoitajia on paljon ja joku niistä on sulle se oikea. Ja mä olen iloinen siitä, että sä löydät sen sopivan. Mä ilmoitin tällä viikolla, että jatkossa mun hoidot on vain naiskehoille. Mä olen ajatellut aina niin, mutta en ole sitä oikeasti uskaltanut sanoa ääneen. Mulla on syyni tähän. 20 vuoden alalla olemisen varrella olen kohdannut aikalailla kaikennäköistä. En sen kummemmin avaa sitä enkä koe, että on velvollisuuttakaan. 

Koen vahvasti, että nyt on aika tulla ulos kuoresta ja tehdä sillä tavalla mikä itselle tuntuu oikealta. Sillä tavalla miten pystyn aidosti, oikeasti olemaan omaitseni. Ilman, että tarvitsee pienentää itseään tai ahdistua jo edellisenä iltana tulevasta työpäivästä.

Palaan tuohon alkuun, miksi. Mä tajusin tällä viikolla, että mun blokki on ollut miesasiakkaat. Sen verran avaan, että olen kohdannut liikaa epäsopivaa käytöstä. Mikä on itselleni aiheuttanut sen, että uuden miesasiakkaan kohdatessani olen aina varuillani. Ja jo varausvaiheessa usein tunnistan tämän tyyppisen ihmisen. Tätä asiaa olen työstänyt terapiassa ja välillä mennyt paremmin. Vaikka tämä ihmistyyppi on vain todella pieni osa miesasiakaskuntaa niin mä päätin säästää itseäni ja valita polun mikä palvelee mun tarkoitusta. Ja tätä kautta mä pystyn antamaan enemmän ja palvelemaan täydestä sydämestä ja rakkaudesta tätä työtä kohtaan.

Mä uskon, että olen siinä kohtaa elämässä milloin ei enää kysellä vaan mennään. Ne ketkä on mukana niin tervetuloa ja ne ketkä ei niin toivon kaikkea hyvää. 

Kirjoituksen pointti oli ehkä se miten tärkeää on kuunnella itseään. Oma mieli saattaa välillä tehdä temppuja, mutta se mitä sä tunnet sun kehossa on useimmiten aika oikeassa. Tämän mun päätöksen jälkeen mulle nousi niin kirkkaasti, kuin vain voi se punainen lanka mikä on aina ollut olemassa. Ja kaksi eri kurssi ideaa. Ne vaan tuli ding ding.

Mä rakastan saada ihmiset pysähtymään, havahtumaan ja kuuntelemaan itseään. Mä rakastan sitä, että omalla olemuksella ja hoitavalla kosketuksella mun mahdollista saada sun hermostoa rauhoittumaan. Ja mä rakastan kuunnella asiakkaita, sua. Olla läsnä, tuki, turva, auttaa, lohduttaa, hoitaa ja auttaa sua pääsemään eteenpäin. Ja olemaan se, jolle voit sanoa astuessasi sisään vittu, kun vituttaa. Ja ehkä se tärkein auttaa sua näkemään miten arvokas ja tärkeä olet. 

Mä en tee tätä työtä siksi, että mun on pakko. Mä teen tätä rakkaudesta, intohimosta ja aidosta halusta. Mä en oikein ole koskaan tuntenut meneväni töihin vaan kakkos kotiin. Toivon, että kaikki pystyy löytämään sen oman ilon ja onnellisuuden tekemästään työstä tai valinnoistaan. Mä elän ja hengitän tätä, aistin ja tunnen. Niinkin paljon, että muistin miltä  8 vuoden takaisen asiakkaan ääni kuulosti ja iho tuntui, kun hän otti yhteyttä. 

Mä en osaa olla järjestelmällinen ja tehdä suunnitelmia esim. kirjoittamisen suhteen. Voi olla, että on asiaa vasta vuoden päästä. No, toivottavasti vähän aikaisemmin. Tämäkin teksti syntyi yhdeltä istumalta sen kummemmin miettimättä. Ainakin ne on aitoja ja sen hetkisiä tuntemuksia. Aiheita mulla kyllä olisi enemmänkin, mutta mikä sitten sopii tänne niin en ole varma. Mut eipä kait sillä ole niin väliä. Asiaa on niin paljon välillä, että olen jo pidemmän aikaa miettinyt podcastia. Siinä kuitenkin vielä jokin jarruttaa. Koen, että siinä on ehkä haastavaa pysyä aiheessa. Tunnen kuitenkin luissa ytimissä sen, että se on tulossa, kun on sen aika.

Muista kuunnella itseäsi ja antaa sun kehon viesteille tilaa. 

-Linda